Kaikki haaveilevat siitä. Yritys lähtee raketin tavoin nousuun. Tilauksia sataa sisään, liikevaihto ampasee ylös, tiimi paisuu viikoittain. Tuntuu voittamiselta. Tuntuu voittamattomalta.
Mutta kukapa varoittaa tästä: nopea kasvu tappaa firman yhtä tehokkaasti kuin taantuma.
Ei liioitella. Luin hiljattain johtajasta, jonka firma kasvoi neljä vuotta peräkkäin 40 prosenttia vuodessa. Kuulostaa unelmalta? Lopussa hän kitui. Yritys oli romahtamispisteessä – ei huonon myynnin takia, vaan hallitsemattoman kasvun.
Puretaan, mitä tapahtui. Nämä sudenkuopat väijyvät joka kasvuyritystä.
Vuosi 2009. Pieni IT-firma, 16 henkeä. Homma sujuu. Vuoteen 2012 mennessä porukkaa on 47. Neljä vuotta 40 prosentin kasvua. Paperilla priimaa. Todellisuudessa pommi odotti räjähdystään.
Syy ei ollut kasvussa. Syy oli sen hallinnassa.
Ei suunnitelmia. Ei rakennetta. Ei hierarkiaa. Kaikki raportoivat suoraan toimitusjohtajalle. Yksi ihminen piti 45 tyyppiä silmällä – ja teki yhä 30 tuntia viikossa asiakastyötä itse.
Ajattele hetki. Ei skaalausta. Hukutaan menestyksessä.
Tämä on kliseinen ansa. Hyvät ajat saavat yrittäjät ajattelemaan: "Ei aikaa rakenteisiin! Keskitytään myyntiin ja asiakkaisiin!" Sillä välin organisaatio palaa.
Yksin yrittäessä olet nopea. Päätät sekunneissa. Taat kaiken.
Kasvaessa tulee raja. Et voi palkata kaikkia. Et perehdyttää kaikkia. Et potkia kaikkia. Et päättää kaikesta.
Silti perustajat yrittävät. Tässä tapauksessa pomo hoiti rekryt, perehdytykset, irtisanomiset ja asiakastyöt. Ei seurannut kestävyyttä. Ajoi kunnes kaatui. Ei strategiaa. Vain törmäys.
Ratkaisu? Rakenna johtoporrasta ennen tarvetta. Nosta esimiehiä 60 prosentin kuormituksella, ei 200:ssa.
Nopeassa kasvussa koulutus tuntuu ylellisyydeltä. Kuka ehtii oppimispolkuihin, kun valot pidetään päällä?
Tiimi oppii kaaoksessa. Paranevat, mutta sotkuisesti. Tuntuvat hylätyiltä. Ei polkua eteenpäin. Vain kyydissä mukana.
Vaara on näkymätön. Huomaat vasta kun parhaat päivittävät LinkedIniä ja hakevat töitä muualta.
Tässä firmassa kävi tuuri – ei lähtijöitä kasvuvuosina. Jälkikäteen huomasivat: olisi pitänyt panostaa koulutukseen, mentorointiin ja urakehitykseen. Jättivät rahaa pöydälle.
Suurin riski: asiakasriippuvuus.
Vuoden 2012 lopussa yksi asiakas – Duke University – toi yli 65 prosenttia liikevaihdosta.
Jos suhde pettää, firma kaatuu.
Herätys tuli 2012: Duken compliance-tiimi bongasi outoa dataa. Selvisi testidataksi kehittäjältä. Ei vuotoa. Mutta virkamies sanoi suoraan: oikea vuoto, ja sopimus puretaan heti. Loppu.
Keskustelu pelotti. Firma ei voinut muuta kuin hajottaa riippuvuutta. Rakenna uusia suhteita. Niin tekeekin.
Oppi? Ei asiakas saa hallita kohtaloasi. Ei väliä, miten tuottoisa. Keskittymäriski pitää unettomana.
Firma ei paniikkiin. Rakennettiin uudelleen.
Vuonna 2013 muutos:
2013 lopussa: Duke alle 50 prosentin osuuden.
2016: Alle 25 prosenttia.
2020: Alle 2 prosenttia.
Ei hylätty suurasiakasta. Rakennettiin itsenäinen firma. Se on aikuistumisen merkki.
Kasvuvaiheessa? Suunnittele rakenne ennen paniikkia.
Älä odota hukkuessasi ennen esimiehen palkkaamista. Älä odota lähtijöitä ennen kehityspanostuksia. Älä odota asiakkaan menetystä ennen monipuolistamista.
Kasvu on mahtavaa. Myös tappavaa. Selviytyjät kunnioittavat riskiä ja rakentavat viisaasti.
Johtajan tehtävä ei ole tehdä kaiken. Se on rakentaa toimiva kone ilman sinua.
Vaikeaa? Kyllä. Ainoa tapa skaalata? Ehdottomasti.
Tagit: ['business growth', 'company culture', 'leadership', 'organizational structure', 'business strategy', 'scaling companies', 'customer retention']